Viime päivien aikana olen lukenut organisaatioihin, työyhteisöihin ja johtajuuteen liittyviä artikkeleita. Olen tehnyt myös työvuosieni aikana työtä eri tavoilla toimivien johtajien alaisuudessa. Itselläni on pitkä johtajuuskokemus ja olen saanut myös työnohjaustehtävissä kokea niin työntekijöiden kuin esimiestenkin näkökulmia tähän asiaan.
FM Pia Lappalaisen väitöskirja, sosiaalisesti kyvykäs johtaminen, tuo esille näkökulmia tähän keskusteluun. Lappalainen toteaa, että esimiehen itsehillintä, hallinta, jämäkkyys ja kyky innostaa sekä nopea päätöksentekotyyli, sosiaalisuus ja optimismi parantavat alaisten kuvaa organisaation johtamisesta. Johtajan toiminnan perustana on oltava myös vankka substanssiosaaminen.
Johtajan ei kannata lähteä alaisten tunteenpurkauksiin. Hyvä johtajuus näkyy arjen johtamisessa, pienissä teoissa. Huomaavainen käyttäytyminen ja hankalistakin tilanteista tyylikkäästi suoriutuminen ovat muistettavia asioita. Jokaisella, myös ujommalla johtajalla on mahdollisuus harjaantua tunneälyn taituriksi, kirjoittaa Lappalainen.
Organisaatioiden ja työyhteisöjen menestyksellinen toiminta nykyaikana edellyttää johtajalta kykyä asettua tasavertaiseen vuorovaikutukseen alaistensa kanssa. Johtajan on kuitenkin otettava oma paikkansa tilanteen niin vaatiessa. Tuloksellisen organisaation ja työyhteisön toiminta perustuu tänä päivänä yhä enemmän jokaisen työssä olevan yhteistoimintaan. Organisaation tavoitteet ja siihen kuuluvien työntekijöiden perustehtävä tulisi olla jokaisen mielessä oikein ymmärrettynä. Perustehtävä ei saisi muutostenkaan keskellä unohtua, vaikka mieli vie mielellään muihin, vähemmän tärkeisiin näkökulmiin.
Työyhteisöjä koskevat periaatteet ja säännöt tulisi avata ja keskustella työyhteisön eri tasoilla ja mielellään myös yhdessä niin, että työtä johtavat ovat mukana työntekijöiden kanssa tapahtuvissa keskustelussa. Näin jokainen asia tulee yhdessä ja yhteisesti ymmärretyksi. Tämä yhteinen keskustelu luo myös mahdollisuuksia sille, että johtajan on helpompi puuttua tarvittaessa myös havaitsemiinsa epäkohtiin. Toisaalta myös työyhteisön jäsenet pitävät näin toimittuna itse paremmin huolta työstään ja sovituista tehtävistä, eikä johtajan puuttumista aina välttämättä edes tarvita.
Viime vuosien havaintojeni mukaan erityisesti työyhteisöjen työnohjauksessa, lähellä käytännön työtä olevien johtajien / esimiesten läsnäolo on tuottanut hyviä kokemuksia ohjausistuntoihin. Tämän toimintavan avulla olemme voineet ennaltaehkäistä rakenteita, jotka voivat luoda mahdollisuuksia sille, että työasioista keskustelu ja asioiden ymmärtäminen siirtyy johonkin sellaiseen, joka saattaa heikentää oleellisesti työyhteisön yhteistoimintaa.
Kirjoittanut, Jari Hautamäki
