Pysähdy

Esimies / johtamistyössä eteen tulee monenlaisia asioita ja tehtäviä. Useimmiten niiden hoitaminen tuottaa sinulle onnistumisen tunteita. Eteesi tulee kuitenkin aika ajoin asioita, joiden hoitaminen ei olekaan niin helppoa. Ne saavat sinut kokemaan tunteita, joita on vaikea jakaa muille yhteisön jäsenille.

Nykypäivän työarkeen ja muuhun elämään on viime aikoina mahtunut yhteiskunnallisesti monenlaisia näkökulmia. Korona on vienyt työtehtäviä ja siirtänyt niitä etäyhteyksiin. Elämässä on eletty karanteeniaikaa ja kontaktit ystäviin tai muihin meille tärkeisiin ihmisiin ovat jääneet rajoitusten vuoksi vähemmälle.

Työssäni kohtaan usein asiakkaita, jotka pohtivat keinoja arjessa itsensä rauhoittamiseen. Tarve tälle on korostunut, koska usein nykyajan työpäivissä vauhti kulkee toimesta toiseen, ilman päivän aikana tapahtuvia rauhoittavia hetkiä. Sama meno jatkuu usein vielä illalla ja nukkumaan mennessä ajatusten tulva valtaa mielen, eikä mieli anna rauhaa unen tavoittamiseen.

Kesäloman kynnyksellä huomaan pysähtyväni pohtimaan mielessäni mennyttä talvea ja kevättä. Eräs teema nousee vahvasti yhteiseksi nimittäjäksi menneisiin keskusteluihini niin johdon kuin työntekijöiden työnohjauksissa ja psykoterapiaankin liittyvissä keskusteluissa. Teema ei varmaankaan yllätä sinua, mutta kerronpa siitä ”ohjaten” hieman lisää.

Arjessa on usein jatkuva kiire. Työtehtävien paine on kova. Kiire jatkuu myös kotiin saavuttaessa. Kuljemme koko päivän autopilotilla eteenpäin. Mielessä painavat monet tekemättömät työt. Tuntuu siltä, ettei mistään tule enää mitään ja riittämättömyyden tunne valtaa mielen. Mitä voin tässä tilanteessa tehdä? Millä keinoilla saan tämän oravanpyörän pysähtymään?

Sain menneen vuoden lopulla mahdollisuuden osallistua maatilayrittäjille tarkoitettuun hyvinvointipäivään Lappajärven Kivitipussa. Luento-osuudessani käsittelin Kasvun ja uudistumisen näkökulmia maatilayrittäjän työhön aihetta kytkien.