Viime aikoina olen erilaisten työyhteisöjen työnohjaajana toimiessani pysähtynyt pohtimaan työyhteisötaitojen merkitystä. Olen havainnut, että teeman äärelle olisi hyvä palata aika ajoin monillakin työpaikoilla. Erityisesti erilaisten muutosten vallitessa työn perustehtävä on vaarassa hukkua huolipuheen taakse ja työyhteisötaidot työyhteisössä voivat unohtua.
Työyhteisötaitojen määritelmistä on saatavilla käyttökelpoista teoriatietoa. Esimerkiksi Työturvallisuuskeskus (Mäkinen ja Räty, 2014) on julkaisut netin kauttakin saatavia materiaaleja, joita voi hyödyntää työyhteisötaitojen määrittelyssä. Työyhteisötaitojen kehittäminen auttaa työntekijöitä oman ja toisten työroolien ymmärtämisessä. Työyhteisötaidot ovat tärkeä osa työyhteisön jäsenten viestintä- ja vuorovaikutustaitoja ja jokaisen työntekijän itsensä johtamista.
Seuraavassa kokemustarinassa kuvaan lyhyesti erään työyhteisön työnohjaustapahtumaa, jossa kehitimme yhdessä dialogisella työtavalla työyhteisötaitoja.
Olin saanut erään työyhteisön esimieheltä toiveen, että käsittelisimme työyhteisön työnohjauksessa työyhteisötaitojen -teemaa. Perehdyin aiheeseen etukäteen erilaisten kirjallisten materiaalien avulla, joissa aihetta käsiteltiin monipuolisesta ja nykyaikaisia esimies- ja alaistaitoja huomioiden.
Työnohjauksen alussa jaoin työyhteisön jäsenet kolmeen ryhmään keskustelemaan aiheesta. Pyysin ryhmiltä, että joku ryhmän jäsenistä kirjaisi ranskalaisin viivoin ryhmässä keskustellut aiheet/teemat paperille. Keskustelua läpikäytiin seuraavan kysymyksen avulla: Mistä kaikesta tulisi puhua ja keskustella, kun puhumme työyhteisönne työyhteisötaidoista?
Ryhmät työskentelivät aiheen parissa 15 minuuttia. Seurasin ryhmien keskustelua, ikään kuin taustalta kuulostellen. Keskusteli ryhmissä kävi vilkkaana, joten saatoin seurata jokaista ryhmän jäsentä osallistavaa työskentelyä hyvillä mielin.
Ryhmäkeskustelun jälkeen siirryimme takaisin yhteiseen tilaan. Jokainen ryhmä keskusteli vuorollaan teemoista, joista he olivat ryhmässään keskustelleet. Tässä vaiheessa kukaan ei ohjeistukseni mukaisesti kommentoinut, vaan jokaisen tehtävä oli vain keskittyä kuuntelemaan muiden keskusteluja. Ryhmien esittelyjen jälkeen siirryimme avoimeen dialogiin, jonka aikana jokainen sai tilaisuuden kommentoida kuulemiaan asioita ja keskustella kaikesta kuulemastaan yhteisesti.
Minulla työnohjaajana oli oiva paikka kuulla kaikkea ja kommentoida lopuksi lyhyesti kuulemaani. Luin samassa yhteydessä etukäteen laatimani yhteenvedon hyviksi havaituista työyhteisötaidoista. Mikä parasta ja työnohjaajallekin hyvää mieltä tuottavaa oli se, että monet työyhteisön esille nostamista työyhteisötaitojen aiheista ja näkökulmista olivatkin juuri sellaisia, joista myös kirjallisuudessa oli mainittu.
Työnohjauksessa toteutuneen dialogisen kehittämistarinan tuloksena kyseisen työyhteisön työyhteisötaidot ovat nyt yhdessä ymmärrettyjä ja kirjattuja. Jokainen voi siten sitoutua paremmin niiden noudattamiseen. Työnohjauksen lopulla sovimme aikataulusyistä siten, että työyhteisössä jatketaan asioiden työstämistä esimiehen ohjauksessa niin, että he laativat ns. työpaikkataulun, jossa yhteisesti kirjatut työyhteisötaidot ovat jokaisen nähtävillä.
Toivon, että edellä kertomani työyhteisötaitojen dialoginen kehittämistarina kannustaa myös muita työyhteisöjä laatimaan työpaikalleen työpaikkataulun, jossa yhdessä ymmärretyt ja kirjatut työyhteisötaidot ovat jokaisen työyhteisössä olevan nähtävillä.
Työyhteisötaitojen dialogisesta kehittämistarinasta kirjoittanut,
Jari Hautamäki
