Mitkä ovat sinun arvosi ja millainen tarina niiden taustalla on?
Psykoterapiatyöni kautta huomaan, että erityisesti elämän erilaisissa muutoskäännekohdissa omien arvojen ja itselle tärkeiden asioiden pohdinta tulee ajankohtaiseksi. Tapaamisten keskusteluissa pysähdymme usein oman hyvinvointimme äärelle ja siihen, miten itselle tärkeät asiat hyvinvoinnin taustalla ovat toimineet.
Tarkastelemme näissä keskusteluissa elämän eri osa-alueita, joista yksi on vain työ. Miten tärkeää itselle on esimerkiksi parisuhde, perhe, ystävät, harrastukset jne. Tästä pääsemme tarkastelemaan nykyhetken elämää ja sitä miten tyytyväinen hän on siitä, miten ne itselle tärkeät ja arvojen mukaiset toimet tapahtuvat. Näissä keskusteluissa viemme eteenpäin myös toimia, joiden myötä asiat etenevät entistä enemmän asiakkaan itseään kuunnellen. Näin kirkastamme hänelle itselleen merkityksellistä ja omien arvojen mukaista elämää. Usein nämä keskustelut tuovat tullessaan myönteisiä muutoksia asiakkaan elämään, josta alkaa tulla enemmän oman näköistä.
Huomaan tätä kirjoittaessani ja narratiivisuuteen perehtyneenä psykoterapeuttina siirrymme usein asiakkaan kanssa käydyissä keskusteluissa myös siihen, mistä omat arvot ja itselle tärkeät asiat ovat peräisin ja siihen millainen tarina on niiden taustalla? Näissä keskusteluissa avautuu usein myös tarinoita asiakkaalle tärkeistä henkilöistä, jotka olemisellaan ja toimillaan ovat olleet läsnä ja vahvistaneet hyvällä tavalla huomatuksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia. Millainen tarina on sinun arvojesi taustalla?
Lapsuuden kasvuympäristön vaikutuksia
Asiakkaideni tarinoissa korostuu usein se, ettei elämää ole eletty omien arvojen mukaisesti. Eletyssä elämässä enemmänkin näkyvät lapsuudessa opitut mallit ja tavat siitä, kuinka pitää toimia. Välillä ne ovat voineet olla asiakkaalle itselleen hyvin toimivia, mutta usein kuulen tarinaa myös siitä, miten on opetettu pärjäämään ensin työ ja sitten vasta huvi ajattelulla. Tuottaen ylikorostuneen tavan pärjätä ja suorittaa, ilman riittävää itsemyötätuntoa ja armollisuutta itselle.
Lapsuuden kiintymyssuhteet ovat olleet usein myös puutteellisia, johdatellen elämää itsestä käsin enemmän muiden miellyttämiseen. Tunteille ei ole myöskään ollut riittävästi aikaa ja tilaa. Tämän myötä olemme unohtaneet sen, mikä oikeasti on itselle elämässä tärkeää ja omien arvojen mukaista. Samoin myös tunteiden tunnistamisesta, nimeämisestä tai niistä puhumisesta ei ole tullut luontevaa tapaa toimia. Usein tavaksi tunteiden kanssa toimimiseen on saattanut muodostua tapoja, jotka eivät hänelle itselleen tai läheisille ole olleet turvallisia.
Tunteet ja niistä puhuminen kuuluvat meidän jokaisen elämään ja niistä puhuminen on osoitus aitona ihmisenä olemisesta. Ne yhdistävät meidät myös ihmisinä toisiimme. Voimme oppia kohtaamaan tunteemme sellaisina kuin ne ovat, ilman että annamme niille liikaa harhaanjohtavaa päätöksentekoa. Tästä käsin voimme omistautua tekoihin, jotka vievät elämäämme omien arvojen ja tärkeinä pitämiemme asioiden mukaiseen suuntaan.
Kun toteutamme elämässämme itsellesi tärkeitä ja arvojemme mukaisia asioita, niitä on mukava muistella myös tulevaisuudessa.
Jari Hautamäki
Kirjoitus julkaistu Parikanniemen Kontti -lehden juhlanumerossa syksyllä 2025
